Polarica

Yrittäjän tarina

Allan Lehto kävelee Polarican tehtaalla taas useamman kuukauden tauon jälkeen. Periaate on, että kaikki naiset halataan ja miehet  kätellään. Vaikka ollaan Ruotsissa ja Haaparannassa, Allania tervehditään joka puolella tehdasta iloisilla ”terve Allanti” –huudahduksilla.

Allan Lehdon mielestä yrityksellä pitää olla sielu. Tuo sielu välittyy kyllä selvästi, kun saa kävellä hänen kanssaan marjojen ja poronlihan jalostukseen keskittyvän Polarican tuotannossa. ”Kapitalistin pää ja hyväntekijän sydän”. Sellainen yrittäjä Allan on halunnut olla. Välillä hyvän tekeminen on vienyt voiton kapitalistista. Venäjän ja Karjalan köyhinä vuosina vaatteita ja muuta tavaraa virtasi Allanin organisoimana rajan yli rekkalasteittain. Samoihin aikoihin 90-luvulla liian isot investoinnit olivat kaataa koko yrityksen.

73 vuotta kun oli tullut mittariin, Allan oli valmis suostumaan Interan puolitoista vuotta kestäneeseen riiaukseen. Omat lapset eivät olleet kiinnostuneita yritystoiminnan jatkamisesta. Kokemukset  ruotsalaisen eläkesäätiön 15 prosentin omistusosuudesta olivat olleet  niin myönteiset, että saman tahon ollessa yhtenä Interan taustarahoittajana myyntipäätös alkoi hahmottua.

Yrityksen sielu on ja pysyy

Kun tieto Interan mukaantulosta levisi työntekijöille, he olivat huolissaan työpaikkojensa puolesta. Nyt reilun vuoden yhteiselon jälkeen pelko on vaihtunut tyytyväisyydeksi – yritys jatkaa kehittymistään eteenpäin myös uudessa omistuksessa. Polarican sielu on edelleen sama kuin silloin, kun tultiin Allantille töihin ja on pysyttykin vuosikymmenet.

Eläkeläispäivillään työn tekoa tehtaalla jatkava Paavo Raunamaa huikkaa: ”Hyvän työn Allanti olet tehnyt, kun meille työpaikat järjestit.”

Allan on tyytyväinen elämäänsä: vaimo määrää tasaisin väliajoin kotiarestia, yrittäjän uran raskas Venäjällä reissaaminen on ohi; välillä käydään metsällä, kuten nyt hirven metsästyksen aikaan. Allan on yrityskaupassa saamiaan rahoja investoinut Lapin yritystoimintaan, Kolarin ja Pellon kaivoksiin, saman alueen asuntoihin ja kuormalavoja kaivosteollisuudelle valmistavaan yritykseen.

40 vuotta sitten Allan Lehto otti yrittäjän riskin kolmen muun kaverinsa kanssa ostamalla konkurssin tehneen yrityksen,  josta erinäisten vaiheiden jälkeen muotoutui Polarica, Allanin ottolapsi. 80-luvulla hän lunasti muut osakkaat pois ja jatkoi yrittämistään ja ottolapsensa kasvattamista yksinään.

Omat lapset kasvoivat aikuisiksi, mutta ottolapsi ei. ”Unettomia öitä on ollut tämän ottolapseni kanssa eikä koskaan tule valmista. Koko ajan pitää kehittää ja mennä eteenpäin” , toteaa teollisuusneuvos Allan Lehto, toinen ruotsalainen, joka on saanut Suomesta neuvoksen arvonimen. Toinen oli joku Wallenberg.

Lapin Liha tuli unelmaliitossa osaksi Polaricaa vuoden 2012 alussa

”Uusi motivaatiopiikki”, kuvaa Lapin Lihan perustaja Jukka Kristo Interan mukaantuloa yhtiöönsä ja fuusiota Polarican kanssa. Kristo omistaa nyt tästä isommasta kokonaisuudesta vieläkin 11 prosenttia.

Intoa puhkuen Jukka Kristo selittää yrityksensä uusinta aluevaltausta. Lapin Liha on käynnistämässä poronlihan vientiä Kanadaan. Vienti on perinteisesti ollut osa Lapin Lihan toimintaa, mutta panostuksia myynnin kasvuun perinteisten kotimarkkinoiden ulkopuolella on viime aikoina lisätty.

”Kaikki alkaa olla valmista Kanadaan menolle.” Paperisota EU-komission ja Kanadan välillä on kestänyt toista vuotta. Kaikkien EU:n jäsenmaiden on pitänyt hyväksyä Kanadan vienti.

”Kanada on mielenkiintoinen markkina. Riistalihalla on siellä pitkät perinteet, mutta poron sukulainen karibu on ylimetsästetty. Siksi kiinnostus poronlihaa kohtaan on suurta.”

Pellosta on lähdetty maailman valloitukseen

Pellosta ovat kotoisin kaksi merkittävää Lapin yrittäjäsukua, Kristot ja Lehdot. Lehdot ovat kotoisin Ruotsin Pellosta, kun taas Kristot Suomen Pellosta.

Jukka on jo kolmannen polven yrittäjä. Hänen isänsä oli Pellon K-kauppias, joka kilpaili Ruotsin puolen kauppiaan Allan Lehdon kanssa. Vuonna 1972 Jukan isä osti Allanin kanssa kimpassa Norrfrysin, josta vuosien varrella rakentui Polarica. Vuoden 1989 syyskuussa 21-vuotias Jukka Kristo perusti Lapin Lihan. Omistajina hänellä oli mukana niin isä kuin äiti. ”Päätökset tein jo silloin minä.” 

Polarica ja Lapin Liha täydentävät toiminnoiltaan sopivasti toinen toisiaan. Polarican tehtailla Haaparannassa ja Sotkamossa on vahvaa osaamista marjojen puhdistamisesta, kun taas Lapin Liha on huomattavasti vahvempi poron- ja muun lihan jalostuksessa. Harva tietää, että Lapin Lihan tehtaalla Rovaniemellä tuotetaan hieman alle puolet Suomessa myytävästä metvurstista.

Polarica ja Lapin Liha olivat keskustelleet jo usean vuoden ajan fuusiosta ennen sen toteutumista. Vasta Interan mukaantulo sai palaset loksahtamaan kohdalleen. ”Interan myötä minulla on nyt takanani kunnollinen, toimiva hallitus. Voin testata ajatuksiani ja pallotella niitä isomman, pätevän porukan kanssa. Saan edelleen toteuttaa itseäni ja keskittyä tulevaisuuden rakentamiseen.”

Työntekijöistä välitetään

Lapissa yrittäjyys ei ole kylmää numeropeliä. Ihmisistä aidosti välitetään, olivat he sitten paikallisia työntekijöitä tai vaikkapa thaimaalaisia marjanpoimijoita. Jukka Kristo oli varta vasten paikalla hyvästelemässä lokakuun alussa Thaimaaseen lähdössä olleet marjanpoimijat.

”Olen ottamassa heidät vastaan, kun he tulevat Lappiin ja saattamassa heidät lentokentälle, kun on lähdön aika. Haluan, että he tietävät, kenelle he oikeasti tekevät töitä ja näkevät samalla olevansa osa tätä hienoa kokonaisuutta. Olen edelleen hyvin ylpeä tästä yrityksestäni – esikoislapsestani. Yhtään tappiollista vuotta emme ole tehneet.”